MAINOS

Lada Niva - huono, mutta rehellinen


70-luku ja Neuvostoliitto edustavat mennyttä aikaa. Kummankin läsnäolon voi silti aistia Lada Nivan ratin takana. Koeajossamme selvitetään miten Lada Niva selviytyy nykyajassa ja millainen on sen suhde älypuhelimiin ja katumaastureihin.

Oulun Kamux on luvannut antaa myyntivalikoimiinsa kuuluvan Lada Nivan koeajettavakseni. Venäläisvalmisteinen, kanttinen maastoauto erottuu myyntihallin kiiltävien, virtaviivaisten, toistaan muistuttavien nykyautojen keskeltä helposti.

Nimitän muita autoja nykyautoiksi – vaikka Ladankin vuosimalli on 2000-luvulla, ei sitä voi pitää nykyautona millään. Malli tuli tuotantoon jo 70-luvulla, eikä ilmeiseen toimivaksi koettuun reseptiin ole noista päivistä suuremmin kajottu.

Yleisvaikutelma autoon astuessa on karu. Jos ei paremmin tietäisi, ei voisi millään arvata istuvansa 2000-luvun autossa. Kova, musta muovi ympäröi kuljettajaa, mittaristo on suunnilleen niin yksinkertainen kuin voi olla ja valojen, lämmityslaitteen ja muiden sähkövarusteiden säätimet on nakattu yhteen rykelmään keskelle kojelautaa.


Ajan Ladan ulos myyntihallista ja suuntaan tien päälle. Karu vaikutelma ei vain jatku, vaan suorastaan korostuu. Jo lyhyen ajon jälkeen voin todeta, että Niva on ehdottomasti yksi epämukavimmista kokemistani autoista. Karkeat maastokuvioiset renkaat ujeltavat ja rohisevat asvaltilla kilvan voimansiirron sivuäänien kanssa. Ohjaus tuntuu enemmän vanhan traktorin kuin auton ohjaukselta. Jarrutuntuma on pehmeä ja jarrujen toiminta epämääräistä.

Lujaa laatua Lada, sanottiin takavuosina merkin mainoslauseessa. Tämän yksilön perusteella mainosmiehillä on ollut joko kova mielikuvitus tai kieli syvällä poskessa. Ajossa ympäri sisustaa kuuluu epämääräistä natinaa, muovin kolinaa, räminää ja kilinää. Liikkeelle lähdettäessä, hidastettaessa tai epätasaisuuksien yli ajettaessa vaihdekeppi vatkaa hallitsemattomasti. Pyyhkijät toimivat jokseenkin satunnaisesti, nopeusmittari ei ollenkaan, kierroslukumittari villiintyy ajoittain heilumaan hervottomasti ja bensavalo syttyy jokaisessa oikealle kaartavassa mutkassa.

Lämmityslaitteen toiminta on oma lukunsa: puhaltimessa on kaksi asentoa, joista ensimmäisellä puhallin ei tunnu tekevän mitään, toisella se taas tohisee imurin lailla, eikä edelleenkään tunnu tekevän mitään.

En halua heittää molempia käsiäni ratista, joten annan ikkunan olla suosiolla raollaan.

Kun kovasta tohinasta huolimatta kehno ilmanvaihtuvuus vetää lasit huuruun, raotan sivulasia. Sitä ei kuitenkaan olisi ilmeisesti pitänyt tehdä. Kun yritän hetken päästä sulkea lasin, ei se mene kunnolla kiinni. Ikkuna istuu aukkoonsa sen verran huonosti, että se kelautuu vinoon ja lasi ei mene kiinni ilman, että sitä avittaisi kädellä. En halua heittää molempia käsiäni ratista, joten annan ikkunan olla suosiolla raollaan.

Koeajoni jatkuu taajamaoloissa. Menneiltä vuosikymmeniltä periytyvässä korin kantikkaassa muodossa on kaupunkipyörittelyssä puolensa. Auton ulottuvuuksien arviointi on hyvin helppoa, auton nurkat kun ovat hyvin näkyvissä. Sivupeilitkin ovat miellyttävän suuret ja niistä saa niiden lepatuksesta huolimatta hyvän kuvan takaviiston tapahtumista.

Aikani orastavassa iltapäiväruuhkassa pysähdeltyäni päätän suunnata moottoritielle. Odotan mielenkiinnon ja pelon sekaisin tuntein, mitä on luvassa. Oikealla kädellä olevan pitkän, selvästi taaksepäin kurottavan hämmentimen avulla pitäisi kuitenkin käytössä olla peräti viisi eteenpäin vievää vaihdetta, josko niistä suurin soveltuisi moottoritieajoonkin.

Päätän urheilla ja ohittaa edellä ilmeisesti rajoitinta vastaan ajavan kuorma-auton ja ehdin jo ohittaessani katua päätöstä.

Rampissa painan lapun lattiaan. Maisema alkaa verkalleen vaihtua hieman nopeammin. Nopeusmittarin mykkyyden vuoksi joudun arvioimaan nopeuttani lähinnä ympäröivän liikennevirran mukaan. Moottoritienopeudessa meno on huojakkaa. Päätän urheilla ja ohittaa edellä ilmeisesti rajoitinta vastaan ajavan kuorma-auton ja ehdin jo ohittaessani katua päätöstä. Lievästi kaartavassa moottoritien mutkassa alkaa vauhdin hurma jo muuttua hirvittäväksi, vaikka vauhti ei laillisten lukemien yli kohoakaan.

Vitonen on todella pitkä, eikä auton voimavaroja tunnu olevan suunniteltu näin kiivastahtiseen ajoon. Lievässä ylämäessä vauhti tuntuu hiipuvan, vaikka kaasu on pohjassa. Muutaman rampin ohitettuani päätän poistua pikatieltä ja kurvata kahville kokoamaan ajatuksiani.

Tiedän koeajoni olevan pohjimmiltaan siinä mielessä turha ja epäreilu, että Nivaa ei ole alun perin suunniteltu, saati tarkoitettu urbaaniin ympäristöön, eikä sen potentiaali tule tällaisessa käytössä esiin. Niva on puhtaasti maastoauto.

Nykyään maastoautoina myydään ties mitä turvotettuja farmareita, joita katumaastureiksi ja ties miksi cross-overeiksi kutsutaan. Lada puolestaan on oikea tiettyyn käyttötarkoitukseen tehty työkalu ja Ladalla ajaessa tunteekin todella käyttävänsä mekaanista konetta. Jossain vaiheessa tajusin Ladan muistuttavan yleisfiilikseltään huomattavasti enemmän isosisäni 60-lukulaista Valmetia kuin mitään normaalia nykyajan autoa.

Lada Niva erottuu urbaanissa ympäristössä.


Niva ei yritäkään olla mitenkään erityisen miellyttävä, taloudellinen, saati loistokas. Sen sijaan sen tehtävänä on kuljettaa yhdestä muutamaan ihmistä ja pieni määrä kuormaa vaikeasti kuljettaviin olosuhteisiin.

Ja kaikista Nivan puutteista ja epämukavuuksista huolimatta tässä piilee myös Nivan viehätys. Niva edustaa konseptillaan sellaista aitoutta, mikä on nykyään harvinaista. Nykyajan kaupallisessa maailmassa jossa kaikkea pitää pystyä kauppaamaan mahdollisimman monelle, ovat tuotteet väkisin kompromisseja. Älypuhelin on toki hieno keksintö ja korvaa periaatteessa niin tietokoneen kuin kamerankin perinteisen puhelimen ohella, mutta on lopulta tietokoneena, kamerana ja puhelimena huonompi, kuin alkuperäiset esikuvat.

Jälleen kerran kompromissi pettää.

Samat lainalaisuudet pätevät myös automaailmaan. Oikeiden maastureiden asemesta maaseutu- ja mökkitiet on kansoittaneet katumaasturit, jotka yrittävät olla yhtä aikaa urheilullisia ja maastokelpoisia. Jälleen kerran kompromissi pettää. Sporttinen katumaasturi on massansa ja korimallinsa puolesta huono urheiluauto, mutta sporttisuuden ja katuominaisuuksien tavoitteleminen tekee autosta väkisinkin huonomman maastoauton.

Kaiken tämän keskellä on lopulta ilahduttavaa, että teillämme on vielä Lada Nivoja. Se ei ehkä ole järin mukava saati hyvin tehty auto. Se kuitenkin tietää itse mihin se on tarkoitettu ja mikä on, eikä ujostele näyttää sitä.


Asiantuntija: Lada on todellinen idän ihme

”Lada Niva on pomminvarma tekele ja lähtee varmasti käyntiin pakkasella. Nivoja myydään Suomessa kuitenkin hyvin harvoin. Auto sopii vaikkapa metsästäjälle, sillä tavaratilaa riittää ja koiratkin mahtuvat kyytiin. Lisäksi se kulkee maastossa kuin maastossa”, Kamux Oulun myyntipäällikkö Jari Väyrynen kuvailee.

Unelmiesi auto odottaa sinua Kamuxilla.


Jos idän ihme ei iske, hanki auto Ruotsista

Loistava varustelu ja hyvä kunto. Siitä tunnistaa Ruotsi-auton. Niinpä Kamux tarjoaa asiakkailleen helpon mahdollisuuden hankkia auto Ruotsin suurilta vaihtoautomarkkinoilta.

- Asiakas voi etsiä ruotsalaisen auton nettisivuiltamme ja ottaa sen jälkeen yhteyttä keneen tahansa myyjäämme. Me selvitämme auton huoltohistorian ja kunnon. Jos auto vaikuttaa tämän jälkeen hyvältä, asiakas saa avaimet käteen kahdessa viikossa, Oulun Kamuxin myyntipäällikkö Jari Väyrynen kertoo.

Ruotsalaiset autot sopivat hyvin Suomeen, sillä ne on varusteltu pohjoisiin olosuhteisiin aina lohkolämmittimestä talvirenkaisiin asti. Ostaminen on asiakkaalle helppoa, sillä Kamux hoitaa autoveron ja rahdin, teettää maahantuontikatsastuksen sekä laittaa asiakirjat kuntoon.

- Asiakkaamme ostavat Ruotsi-autoja viikoittain ja saamamme palaute on ollut hyvää, Väyrynen toteaa.

Tutustu palveluun täällä.


Artikkeli on tehty kaupallisessa yhteistyössä Kamuxin kanssa.

Kamux myy vaihtoautoja Suomessa, Ruotsissa ja Saksassa.