Historia

Historiamme ulottuu jo lähes 100 vuoden päähän

Historia

Taistelua ja läpimurto 1918-1930

Keskipohjanmaan ensimmäinen numero ilmestyi 4. päivänä joulukuuta 1917. Perustajat olivat etupäässä maalaisliittolaisia talonpoikia maakunnasta puheenjohtajanaan tuolloin Toholammilla asunut Frans Eevert Tunturi. Näytenumeron painosmäärä oli 4000. Vahva talonpoikaisvaikuttaja Santeri Alkio oli henkisenä tukena alkuvaiheen käänteissä.

Lohtajalainen 24-vuotias talonpoika Frans Hanhisalo oli Keskipohjanmaan ensimmäinen päätoimittaja. Lehdessä oli neljä sivua ja kuusi palstaa. Se ilmestyi kolmesti viikossa. Vuoteen 1928 käytettiin vielä paljolti lehden tekstityyppinä vaikeasti luettava fraktuuraa, kunnes siirryttiin kokonaan antiikvan käyttöön. Ensimmäiset maakunnalliset uutiskuvat julkaistiin 1920. Alkuvaiheen vahvoja vaikuttajia olivat ikä- ja aatetoverit Viljami Kalliokoski Halsualta ja Josua Ruotsala Lohtajalta.

Lehteä painettiin ja toimitettiin 1917-26 Isonkadun ja Pormestarinkadun kulmauksessa olevassa vuokrakiinteistössä. Oman katon alle päästiin 1926, toimitus sijaitsi silloin Isokatu 33:ssa ja kirjapaino Pakkahuoneenkadun puolella. Keskipohjanmaan painosmäärä oli alkuvuosikymmenen ajan 2-3000 kappaletta. Levikin laajentamiseksi pestattiin asiamiehiä jokaiseen pitäjään.

Taloudellisia vaikeuksia alkoi kasautua 1920-luvun lopulla. Yleismaailmallinen pula-aika oli osaksi syynä tähän, mutta toisaalta hyvät alkuvuodet olivat tuudittaneet ”kannattajakunnan liialliseen hyväuskoisuuteen lehden menestyksestä”. Lehtiyhtiö joutui turvautumaan lainoihin, joita otettiin lähipiiriltä jopa paperin ostoa varten. Pitkäaikainen päätoimittaja ja taloudenhoitaja Erkki Wallenius irtisanoutui 1930. Lehden olemassaolo oli nyt vaakalaudalla.

Vakaantuminen 1930-1944

Viljami Kalliokoski, joka oli noussut kansanedustajaksi, otti päätoimittajan vastuu 1930. Hänen aate- ja ikätoverinsa Josua Ruotsala valittiin lehtiyhtiön taloudenhoitajaksi samana vuonna. Lehtiön hallitusta ryhtyi nyt johtamaan veteliläinen maanviljelijä Heikki Tunkkari, joka oli ollut jo perustajaosakkaita. Näillä voimilla yhtiön talotta ryhdyttiin soutamaan kuiville. Osakepääomaa korotettiin heti, asiamiesverkosto pantiin ajan tasalle. Palkkakustannuksia jouduttiin alentamaan, ja lainojen takauksiin jouduttiin hakemaan nimiä vahvoilta talonpojilta.

Vuoden 1933 aikana lama alkoi vihdoin hellittää. Vekselivetoisuus päättyi ja lainoja voitiin jo lyhentää, vaikkei yhtiö kyennyt vielä maksamaan osinkoja. Taloutta helpotti myös se, että Kokkolan kaupunki oli vihdoin lehden ilmoittajaksi 1932. Pari vuotta tämän jälkeen kirjattiin lehden tilaajamääräksi ennätykselliset 5699.

Lehtiyhtiön tavoite olla ulkopuolisista rahoituslähteistä riippumaton toteutui 1938. Samaan aikaan toimitus ilmaisi halunsa saada laadukkaamman ja uuden painokoneen, joka kykenisi liimaamaan yhdeksi kokonaisen kahdeksansivuisen lehden. Myös uusi toimitalo oli visioissa. Pitkänsillankatu 20:ssa oleva tontti ostettiin 1938, mutta talvisodan syttyminen viivästytti hankkeen liikkeelle lähtöä.

Välirauhan aikana toimitalon rakentamiseen uskallettiin kuitenkin ryhtyä, olihan lehtiyhtiö hyvässä taloudellisessa kunnossa. Jatkosodan alkaminen vaikeutti ja hidasti kuitenkin hanketta, joka saatiin kuitenkin valmiiksi loppuvuodesta 1942. Viisikerroksinen ja 11 500 kuutiometrin liiketalo piti parhaimmillaan suojissaan lähes 50 eri toimijaa.

Vuonna 1943 herätettiin hallituksen piirissä ajatus lehden muuttamisesta kuusipäiväiseksi. Taloudellinen tilanne oli vakiintunut ja nettovoitto oli ennätyksellinen ja osinkokin kuusi prosenttia. Vaasan ja Oulun esimerkit kannustivat ilmestymiskertojen lisäämiseen, mihin yhtiö päätyi marraskuussa 1944. Toimituksen resursseja lisättiin ja taloudenhoitaja Josua Ruotsala nimitettiin Keskipohjanmaan päätoimittajaksi.

Laajennuksia 1945-1955

Sodanjälkeisessä maailmassa tiedon tarve oli valtava. Keskipohjanmaan siirtyminen kuudesti viikossa ilmestyväksi sanomalehdeksi oli onnistunut päätös. Kaikesta oli kuitenkin pulaa. Paperin säännöstely koetteli kustantajia, joiden piti yrittää vastata kasvavaan kysyntään myös heikon painokaluston turvin. Inflaatio laukkasi Suomessa hurjalla tavalla, mitä kuvasi esimerkiksi vuoden 1945 kirjapainoväen vuotuisten palkkakulujen 97 prosentin nousu. Vastaavasti ilmoitustulot nousivat vielä enemmän puhumattakaan verojen noususta, joka oli yhden vuoden aikana 216 prosenttia!

Keskipohjanmaan ensimmäinen oma kamera hankittiin toimitukselle 1945, mutta ensimmäinen kaukokirjoitin vasta lähes kymmenen vuoden kuluttua tästä eli 1954. Ensimmäinen ilmoitushankkija pestattiin lehteen 1948. Parasta oli levikin myönteinen kehitys. Olympialaisvuonna 1952 se oli jo 13 337 kappaletta. Ensimmäiset voimakkaammat levikkikampanjat tehtiin Kalajokilaakson suuntaan, ja Ylivieska sai oman toimistonhoitajansa 1944. Aktivoituminen johti luonnollisesti levikkikilpailuun Kalajokiseudun kanssa, ja tunnusteluja yhteistyöstä Oulussa olevan Liitto-lehden kanssa tehtiin, sillä aatteellisesti samanlaiset lehdet eivät halunneet joutua törmäyskurssille.

Keskipohjanmaa hankki käytetyn joskin hyväkuntoisen rotaation Hollannista 1950. Kehitys oli siinä määrin myönteistä, että Keskipohjanmaan kirjapainon hallitus päätti 3.10.1955 siirtyä seitsemän kertaa viikossa ilmestyväksi sanomalehdeksi.

Jatkuvaa kasvua 1955-1977

Keskipohjanmaa panosti sisältöön voimakkaasti 1950-luvulla. Tämä heijastui levikin kehitykseen, joka ylitti 17 000 kappaleen rajan 1957. Kasvua oli eniten Kokkolassa. Keskipohjanmaasta tuli nopeasti markkinajohtaja niin Kokkolassa kuin Oulun läänin eteläosassa, missä Ylivieskan toimipiste uuden toimistonhoitajansa Esko Melametsän johdolla toimi tehokkaasti. Paikkakunnalle rakennettiin uusi kirjapainorakennus.

Lehti hankki ensimmäisen autonsa 1959, ja vuonna 1977 autokanta käsitti jo kymmenen autoa. 1960-luvulla todettiin vahvasti uudistustarpeet. Keskipohjanmaa ryhtyi suunnittelemaan uutta toimitaloa. Hanketta veti uusi toimitusjohtaja Väinö Isohanni yhdessä uuden päätoimittajan Pentti Pulakan kanssa.

Kauppa uudesta tontista Isokatu 2:ssa tehtiin marraskuussa 1964, ja muutto uuteen taloon tapahtui huhtikuun alussa 1967. Merkittävä kehitysvaihe oli uuteen offset-rotaatioon päättyminen, ja kohopainomenetelmä jäi historiaan. Uudella painokoneella voitiin ajaa 24-sivuista lehteä, ja samalla mahdollistui nelivärikuvien painatus. Suomen 7-päiväisistä sanomalehdistä Keskipohjanmaa oli järjestyksessään toinen offset-aikakauteen siirtymisessä. Ensimmäinen lehti painettiin uudella koneella 5.4.1967.

Keskipohjanmaan saavuttaessa 50 vuoden iän sen levikki kohosi ensi kertaa yli 20 000 kappaleen. Uudeksi toimitusjohtajaksi pitkän päivätyön lehden hyväksi tehneen Väinö Isohannin tilalle nimitettiin Esko Melametsä huhtikuussa 1971. Vastaavasti Josua Ruotsalan tuli olleeksi 19 vuotta lehden päätoimittajana ja sitä ennen14 vuotta yhtiön taloudenhoitajana.

Isokatu 2:n tilat kävivät jälleen epäkäytännöllisiksi ja ahtaiksi, ja vuonna 1973 ryhdyttiin suunnittelemaan uutta toimitaloa. Pari vuotta kului ja uusi tontti oli valittu Kosilan kaupunginosasta. Muutto uuteen taloon tapahtui loppuvuonna 1976.

Keskipohjanmaa aloitti laajentumisensa paikallislehtimarkkinoille hankkimalla 1977 Perhonjokilaakso-lehden osake-enemmistön. Keskipohjanmaa-lehden levikki oli vuonna 1978 28 743 vuosikertaa ja henkilökunnan lukumääräksi kirjattiin seuraavana vuonna 238.

Tyyntä myrskyn edellä 1979-1988

Keskipohjanmaan pitkäaikainen hallituksen puheenjohtaja ja päätoimittajanakin työskennellyt maanviljelysneuvos Viljami Kalliokoski oli kuollut 1978. Hallituksen johtoon nousi kunnallisneuvos Arvo Maunumäki Kälviältä. 1970-luvun lamavuosista oli selviydytty ja koko maan talous lähti vähitellen nousuun devalvaatioiden vauhdittamana. Keskipohjanmaan toimitusta vahvistettiin. Pitkäaikainen maataloustoimittaja Paavo Erkkilä sai seuraajakseen Eino Laukan, joka aloitti taloustoimituksen esimiehenä 1986.

Pitkään oli neuvoteltu Kokkola-lehden osake-enemmistön hankkimisesta. Aika oli kypsä 1984, jolloin vuodesta 1963 ilmaisjakelulehtenä toiminut Kokkola siirtyi osaksi Keskipohjanmaa-konsernia. Vastaavasti Kalajokilaakso-nimisen paikallislehden omistuksesta oli keskusteltu jo vuodesta 1949. Monien värikkäiden vaiheiden jälkeen huhtikuussa 1986 Kalajokilaakson Kirjapaino Oy:n oli tullut myyntiin ja osakekauppojen jälkeen Keskipohjanmaasta tuli yhtiön enemmistöomistaja.

Kysymys lehtitalojen omistuksista nousi esille 1980-luvun alkupuolella. Osaksi ulkopuolisten niin kutsuttujen valtausyritysten varalle Keskipohjanmaa päätti perustaa oman säätiön 1986, johon kanavoitiin yrityksen mahdollisia voittovaroja. Säätiö joutuikin puolustustaisteluun maakunnallisen omistuksen puolustamiseksi kohta tämän jälkeen.

Kosilan toimitaloa oli pian laajennettava. Rakennuslupa tähän saatiin 1982. Hanke kuitenkin viivästyi, mutta yhtiön juhlavuonna 1987 tehtiin jo kovasti rakennustyötä. Muuttamaan päästiin loppuvuodesta. Tietotekniikka alkoi marssinsa lehdenvalmistukseen. Toimitustyöhön ryhdyttiin hankkimaan näyttöpäätteitä 1979, mikä merkitsi tekstivalmistuksessa kokonaan uutta vaihetta. Huhtikuussa 1980 oltiin jälleen päättämässä uudesta rotaatiosta. Voimakas investointitahti jatkui. Merkille pantavaa oli ensimmäisen autopuhelimen hankinta 1979. Ensimmäiset virittelyt sähköisten medioiden puolella tehtiin jo 1970-luvun alussa. Aluksi tutkittiin yhteistyömahdollisuuksia kaapeli-tv:n piirissä, sitten paikallisradioiden.

Teollisuusneuvoksen arvonimen saanut Esko Melametsä saavutti eläkeiän 1987. Hänen tilalleen valittiin seuraavana vuonna agronomi Eino Laukka, lehden taloustoimituksen esimies. Kohta sen jälkeen oli vuorossa päätoimittajan valinta. Opetusneuvos Pentti Pulakka jäi eläkkeelle marraskuussa 1990 ja hänen tilalle valittiin Lassi Jaakkola.

Myrskyn ja laman keskellä 1988-1995

Keski-Pohjanmaan Kirjapaino Oy:n vaiheissa muodostivat vuodet 1988-95 poikkeuksellisen ajanjakson. Ensin oli vuorossa yhtiön omistuksesta käyty kamppailu, sitten koko maata käsittelevä lama, joka näkyi myös lehtiyhtiön tuloksissa.

Vuoden 1988 aikana lehden perustajasukuun kuulunut Erkki Kalliokoski otti hallituksen puheenjohtajan tehtävät vastaan. Samana vuonna Eino Laukka nimitettiin toimitusjohtajaksi. Vuosien 1989-90 aikana käytiin lehtiyhtiön omistuksesta kovaa kamppailua, joka päätyi lopulta siihen, että valtausyritykset kariutuivat ja yhtiötä lähellä olevat säätiö ja tytäryhtiö hankkivat osakkeet itselleen. Näin omistus oli sementoitu maakunnallisille voimille. Lehden levikki ylitti 1990 35 000 rajan. Myös liikevaihto kehittyi nopeasti. Lama alkoi kuitenkin näkyä seuraavana vuonna, liikevaihto laski, sen myötä myös kannattavuus. Levikki laski ensi kertaa sitten vuoden 1959 ja oli enää vajaat 33 000 kappaletta. Hallituksen puheenjohtaja Erkki Kalliokoski jouti pyytämään eroa tehtävästään sairauteensa vedoten.

Elpyminen alkoi 1994, ja seuraavana vuonna voitiin hieman jo huoahtaa helpotuksesta. Tosin omavaraisuus oli vielä vaatimattomat 22 prosenttia. Maakuntalehtien liitossa keskusteltiin keskustalaisten lehtien sitoutumattomuudesta syksyllä 1991. Seuraava vuosi oli lehtiyhtiön 75-vuotisjuhlavuosi. Lehden periaatelinja tuli keskusteluun hallituksessa, mutta varsinainen päätös sitoutumattomuudesta siirtyi myöhemmäksi. Paikallislehtirintamalla edettiin siten, että hankittiin pieni erä Lestinjokilaakso Oy:n osakkeita. Yhtiön mainososasto alkoi käyttää nimeä Crea-Media. Tämä enteili jo digitaalisuuden merkityksen kasvua tulevassa toiminnassa ja tätä vahvisti 1993 DT Press Oy:n hankinta Helsingistä. Joulukuussa tapahtui eräänlainen läpimurto, kun keskipohjanmaa oli ensi kertaa luettavissa internetissä.

Jälleen seestyvää 1996-2003

1990-luvun loppuvuodet olivat Keskipohjanmaa-konsernin parhaita vuosia taloudellisesti. Vaikka levikkikehitys oli laskeva, konsernin julkaisut pystyivät kompensoimaan tämän hyvällä ilmoitusmarkkinoinnilla. Tätä kehitystä siivitti Kokkolan kehittyminen maakunnan taloudellisena veturina. Kaikki konsernin yksiköt tekivät vuonna 1999 positiivisen taloudellisen tuloksen. Vuoden 2000 alussa hankittiin Helsingissä toimiva Art-Print Oy, joka oli keskittynyt korkealaatuisten esiteaineistojen painamiseen.

Merkittävä päätös tehtiin lehden toimituksellisessa linjauksessa. Toukokuussa 1996 Keskipohjanmaan yhtiökokous hyväksyi pitkään esillä olleen linjauksen poliittisesta sitoutumattomuudesta. Keskipohjanmaasta oli tullut viestintätalo, jonka johtoajatuksena oli korkea peitto, hyvä palvelu, luotettavuus ja riippumattomuus.
Keskipohjanmaan suurin investointi tehtiin 1998, kun monien vaihtoehtojen ja laskelmien jälkeen päädyttiin uuden rotaation hankintaan. Vihkiäisjuhlaa vietettiin 4.1.2000, ja lehtitalo siirtyi uudelle vuosituhannelle painoteknisesti huippuhyvin varustautuneena.

1990-luvun puolivälissä Keskipohjanmaan osakkeet alkoivat jälleen kiinnostaa sijoituskohteina. Asialla oli aluksi Ilkka Oy, joka onnistui hankkimaan 18 prosenttia yhtiön osakekannasta. Kaksi vuotta myöhemmin myös Alpress Oy hankki Keskipohjanmaan osakkeita, mutta yhtiön omistajat päättivät lunastaa osakkeet konsernin haltuun. Keskipohjanmaa ei halunnut sitoutua kumpaankaan suureen lehtikonserniin. Julkiseksi osakeyhtiöksi, Oyj:ksi, Keski-Pohjanmaan Kirjapaino Oy muuttui vuonna 2000.

Vuosituhannen vaihde oli myös viestinnän uudelleen arvioinnin taitekohtia kaikkialla. Internet oli vahvistanut asemaansa kautta maailman, ja mediatalot olivat kohdanneet sen vaikutukset etulinjassa. Keskipohjanmaa oli pitänyt hyvin itsensä ajan hermolla, mutta helpolla uudet haasteet päästäneet, vaikka esimerkiksi vuonna 2002 tehtiin hyvä tulos. Kalajokilaakson Kirjapaino Oy:n osakkeita hankittiin lisää ja omistusosuus kasvoi 90 prosenttiin.

Sähköinen viestintä pakottaa muuttumaan 2003-

Keskipohjanmaan taloudellinen kehitys oli edelleen vakaata. Sitä edesauttoi muun muassa yhteistyö painotöiden valmistuksessa, kun Vasabladetia ja Österbottningenia kustantava HS Media tuli mukaan Botnia Print-nimiseen yhtiöön. Kosilan liiketilat myytiin KPO:lle ja uusi lehtitehdas nousi vuonna 2010. Pääkonttori ja toimitus muuttivat Kokkolan keskustaan.

Sähköinen viestintä arkipäiväistyi. Keskipohjanmaa kehitti omia ratkaisujaan tavoitteena saada konsernin kaikki lehdet ilmestymään sekä sähköisinä että printtiversioina. Lyhyen välivaiheen jälkeen Keskipohjanmaan uudeksi toimitusjohtajaksi astui Vesa Pihlajamaa. Neljä vuotta tämän jälkeen toimitus sai uudeksi vetäjäkseen ja päätoimittajakseen Kauko Palolan. Myös hallituksen vetäjä oli vaihtunut, sillä pitkään hallituksen puheenjohtajuutta hoitanut Jukka Tunkkari vaihtui Juhani Hautamäkeen.

Vaisu taloudellinen kehitys oli alkanut 2008 ja jatkui edelleen. Keskipohjanmaa ei välttynyt yt-neuvotteluilta, kun sanomalehtimainonta laski samoin kuin levikki. Jakelutoiminta tarvitsi paljon omaa panostusta. Keskipohjanmaa päätti olla aloitteellinen ja otti jakelun omaan haltuunsa. Yrittäjäpohjainen varhaisjakelu kasvoi 76 000 kappaleeseen vuonna 2013.

Uusittu KP24-palvelu tarjosi nyt palveluaan eli digitaalisen näköisversion kaikista lehdistä lukijoilleen. Kuitenkin digitaalisen liiketoiminnan osuus oli vielä kokonaisuudesta pieni. Toimituksellista lisäarvoa haettiin yhteisellä Lännen Media –ratkaisulla.

Lehtiemme yhteinen verkkopalvelu kp24.fi

tule mukaan osoitteessa www.kp24.fi